Job 15

Elifaan toinen puhe

1Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

2"Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella? 3Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä? 4Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja pidät vähäisenä asiana puhua Jumalalle. 5Sillä pahuutesi panee sanat suuhusi, ja olet valinnut viekasten kielen. 6Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä. Omat huulesi vastatkoot sinulle. 7Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennen kukkuloita? 8Olitko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja pidätkö Viisautta itseäsi vähäisempänä? 9Mitä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä ymmärrät, josta meillä ei olisi tietoa? 10Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi vanhempi. 11Väheksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka oli sinulle hellä? 12Miksi sydämesi vie sinua mukanaan ja miksi silmäsi välkehtivät, 13niin että käännät henkesi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja? 14Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas! 15Katso, pyhiinsäkään hän ei luota eivätkä taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissään, 16saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä kuin vettä. 17Julistan sinulle, kuule minua, kerron, mitä olen nähnyt, 18mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltään saaneet, 19niiltä, joille maa oli yksinomaan annettu ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut: 20Jumalattomalla on tuska kaikkina elinpäivinään, ja valtiaan vuosien luku on häneltä salattu. 21Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissaan, keskellä rauhaakin saapuu hävityksen tuoja. 22Hän ei usko pääsevänsä pimeydestä, ja hänet on miekalle määrätty. 23Hän etsii leipää kaikkialta ja kysyy: missä sitä on? Hän tietää, että pimeyden päivä on jo valmiina käsillä. 24Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, lyövät hänet kuin kuningas valmiina hyökkäykseen. 25Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan, 26hän ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä paksu kilpi suojanaan. 27Koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi, 28hän tulee asumaan hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, jotka ovat raunioina, 29sen tähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyvää, eikä hänen viljansa notku maata kohti. 30Hän ei pääse pimeydestä. Tulen liekki kuivattaa hänen vesansa, ja hän hukkuu suunsa henkäyksestä. 31Hän ei kestä, sillä hän pettyy ja hänen voittonsa on oleva turhuutta. 32Hänen päivänsä eivät täyty, eikä hänen lehvänsä vihannoi. 33Hän on kuin viinipuu, joka pudottaa raakileensa, kuin öljypuu, joka varistaa kukkansa. 34Sillä jumalattoman joukko on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjusten ottajan teltat. 35He ovat raskaana tuhosta ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta."